Kohonnut Natrium Oireet
Munuaiset erittävät kaliumin ylimäärän virtsaan. Yleisin syy hyperkalemiaan on munuaissairaus, jonka seurauksena kaliumin erittyminen virtsaan vähenee. Myös eräät lääkkeet voivat aiheuttaa hyperkalemiaa. Näistä tärkeimmät ovat ACE-estäjät, joita käytetään verenpaine- ja sydänlääkkeinä (ks. «Verenpainelääkkeet» 2). Toisin kuin muut nesteenpoistolääkkeet, spironolaktoni voi aiheuttaa niin ikään veren kaliumpitoisuuden suurenemista. Harvinainen suolahormonin puutos (ks. artikkeli «Lisämunuaisen vajaatoiminta (Addisonin tauti)» 3) voi johtaa samaan. Oireet Lievä kaliumarvon suureneminen ei aiheuta oireita. Jos kaliumin pitoisuus on yli 5, 5 mmol/l, alkaa esiintyä lisääntyvästi väsymystä, lihasheikkoutta, erilaisia tuntoaistimuksia jäsenissä ja vaikeissa tapauksissa lopulta halvausoireita. Suuri kaliumpitoisuus aiheuttaa sydämen toiminnan häiriöitä, jotka näkyvät muutoksina sydänfilmissä. Hoito Suurentuneen kaliumarvon syy pitää aina selvittää. Selvästi suurentunut veren kalium-pitoisuus edellyttää lääkärin välittömiä tutkimuksia ja hoitoa sairaalassa.
Virtsakivet oireet
Kaliumarvo normaalistuu usein hyperkalemian aiheuttaneen sairauden selvittyä. Kaliumin poistumista elimistöstä voidaan nopeuttaa suun tai peräsuolen kautta annettavalla resiini-lääkkeellä. Se sitoo suolistossa kaliumia ja poistaa sitä ulosteen kautta. Munuaissairaudesta johtuvassa vaikeassa hyperkalemiassa käytetään keinomunuaishoitoa, jonka avulla kalium poistuu tehokkaasti verestä. Käytettyjä lähteitä Matikainen N. Hyperkalemia. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 13. 6. 2018. Ukkola O. Kirjassa: Alahuhta S, Ala-Kokko T, Kiviluoma K, Ruokonen E, Silfvast T (toim. ). Peruselintoimintojen häiriöt ja niiden hoito. Kustannus Oy Duodecim 2016, s. 166-169.
Sen aiheuttama jano lisää veden juontia, ja samalla munuaiset erittävät tehokkaasti ylimääräisen natriumin pois. Liika natriumin saanti on kuitenkin haitallista, sillä se kohottaa verenpainetta (ks. «Kohonnut verenpaine (verenpainetauti)» 1). Veren natriumpitoisuus suurenee, kun ihminen "kuivuu" eli saa liian vähän vettä tai menettää vettä liikaa munuaisten kautta virtsaan. Terveellä ihmisellä näin ei tapahdu, sillä aivojen janokeskus herää ja uhkaava vedenpuute estyy juomalla. Jos janokeskus ei toimi normaalisti, vettä ei juoda riittävästi, ja seurauksena on nestevajaus ja hypernatremia. Vanhuksilla janokeskus ei aina toimi normaalisti. Tästä johtuva riittämätön juominen on tavallisin hypernatremian syy. Janokeskus voi häiriintyä myös erilaisten aivosairauksien seurauksena, esimerkiksi kallovammojen jälkeen, aivojen verenkiertohäiriöissä tai aivokasvainten yhteydessä. Nestevajaus ja hypernatremia voivat joskus syntyä sairauksissa, joissa menetetään runsaasti nesteitä oksentamalla tai ripuloimalla.
Lääkärikirja Duodecim 9. 10. 2019 Natrium on veriplasman ja muiden solunulkoisten nesteiden pääasiallinen suola. Veriplasmassa natriumia on noin 3, 2 grammaa litrassa. Sama voidaan ilmaista mooleina, n. 140 millimoolia litrassa (mmol/l). Sopiva elimistön nesteiden natriumpitoisuus on välttämätön aineenvaihdunnalle. Siksi elimistö pyrkii säätelyn avulla pitämään veren natriumarvon normaaleissa rajoissa. Veriplasman natriumpitoisuuteen vaikuttavat elimistön vesimäärä (jota säädellään juomalla) sekä munuaisten säätelemä natriumin ja veden erittyminen virtsaan. Laboratoriossa mitattu veriplasman natriumpitoisuus ilmoitetaan millimooleissa litraa kohden (mmol/l). Viitearvot ("normaaliarvot") ovat 135–145 mmol/l. Jos veriplasman natriumpitoisuus on yli 145 mmol/l, se on liian suuri. Tilaa nimitetään hypernatremiaksi. Hypernatremian syyt Tavallinen ruokasuola on rakenteeltaan natriumkloridi. Valtaosa ihmisen saamasta natriumista tulee ruokaan lisätystä suolasta. Natriumin (suolan) runsas saanti ruoasta ei kuitenkaan terveelle ihmiselle aiheuta hypernatremiaa.
- Kohonnut natrium oireet wv
- Borrelioosi oireet
- Paras tallentava digiboksi antenniverkkoon 2017
Kohonnut natrium oireet west virginia
Lääkärikirja Duodecim 9. 10. 2019 Sopiva kaliumpitoisuus elimistön nesteissä on välttämätöntä solujen normaalille toiminnalle. Kaliumia on elimistössä pääasiassa solujen sisällä. Veriplasmassa kaliumin määrä on aika vähäinen (0, 15 g litrassa), mutta sen merkitys ihmisen koko aineenvaihdunnalle on keskeinen. Laboratoriossa mitattu kaliumpitoisuus ilmoitetaan millimooleissa litraa kohden (mmol/l). Viitearvot ("normaaliarvot") ovat 3, 3–4, 9 mmol/l (eri laboratorioilla viitearvot voivat hieman vaihdella). Elimistö pyrkii säätelyn avulla pitämään veren kaliumarvon normaaleissa rajoissa. Tärkein säätelijä on munuainen, joka tarvittaessa vähentää tai lisää kaliumin erittymistä virtsaan. Veren kaliumpitoisuuden arvoa yli 5 mmol/l pidetään liian suurena. Tilaa kutsutaan hyperkalemiaksi. Se on harvinaisempi kuin liian pieni kaliumpitoisuus eli hypokalemia (ks. «Hypokalemia (alhainen veren kalium)» 1). Syyt Terveen ihmisen veren kaliumpitoisuus ei voi nousta liian suureksi, vaikka suun kautta nauttisi runsaasti kaliumia sisältävää ruokaa tai kaliumtabletteja.
S-Na 136-146 mmol/l dU-Na 150-220 mmol/l Natrium on veren ylivoimaisesti yleisin elektrolyytti. Kun otetaan ns. nestearvot, natrium kuuluu tähän pakettiin mukaan. Natriumin kohonneet arvot voivat johtua nesteen hukkaantumisesta esim. ripulin tai hikoilun vuoksi. Primaarinen hyperaldosteronismi aiheuttaa myös natriumarvojen kohoamista. Matalat natriumarvot taasen voivat johtua liiallisesta nesteytyksestä tai natriumin puutteesta. Natriumin puute puolestaan voi olla oire natriumin lisääntyneestä hukasta esim. suolistoon tai virtsaan. Natriumarvojen poikkeaminen viitealueelta on kohtalaisen yleistä. Natriumtasapainon häiriötekijöiden määrä on niin suuri että yleensä ilman erityistä syytä ei pelkän natriumarvon vähäisen poikkeavuuden perusteella lähdetä etsimään häiriötekijää.
Harvinainen syy on vesihormonin (vasopressiinin) puute, diabetes insipidus eli vesitystauti (ks. «Vesitystauti (diabetes insipidus)» 2). Vesihormonin puutteen vuoksi munuaiset erittävät valtavasti vettä, jopa yli kymmenen litraa vuorokaudessa. Näin suurta veden menetystä ei juomalla pystytä riittävästi korjaamaan, ja seurauksena on hypernatremia. Hypernatremian oireet Hypernatremia johtaa janon tunteeseen, jos aivojen janokeskus toimii normaalisti. Nestevajaus tuntuu suun ja nielun kuivumisena. Vaikeassa hypernatremiassa (veren natriumarvo yli 155 mmol/l) esiintyy lihasnykäyksiä, sekavuutta, kouristeluja ja lopulta tajuttomuus. Hypernatremian hoito Suurentuneen veren natriumpitoisuuden syy pitää aina selvittää. Lievä hypernatremia voidaan korjata vettä juomalla. Vaikeissa tapauksissa tarvitaan suonensisäistä nestehoitoa. Jos hypernatremian syynä on vesihormonin puute, sitä voidaan tehokkaasti hoitaa desmopressiini-nimisellä lääkkeellä. Lääkehoidosta enemmän: ks. artikkeli «Vesitystauti (diabetes insipidus)» 2.
