Numeroon Ei Juuri Nyt Saada Yhteyttä
Kummallakaan ei ollut järkeä päässä, sanoo Iida nyt. Sen verran peliälyä kuitenkin oli, että puhelimet oli sammutettu heti junamatkan alkaessa. Etteivät vanhemmat pääsisi jäljille. Ilman tietoa kavereista äiti olisi ollut hukassa "Numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä. Yrittäkää myöhemmin uudestaan. " Johanna-äiti inhoaa tuota viestiä, sillä sitä hän sai kuulla aikanaan monesti. Tuonkin reissun aikana, kun tyttöä ei saanut kiinni. Eikä Johanna tiennyt, missä Iida onkaan. Sattuneesta syystä. – Se huoli, kun ei tiedä, missä tyttö on ja kenen kanssa. Kauheinta on kun ei tiedä, onko toinen edes hengissä. Että laittaisi edes viestiä. – Ei siinä juuri syöty eikä nukuttu, sanoo Johanna. Kaikkia yksityiskohtia hän ei kymmenen vuoden takaisesta ajasta enää muista. Poliisille tehtiin katoamisilmoitus, mutta ilman kaverin veljeä vinkit olisivat olleet vähissä. Iidan ystävä oli tullut sanoneeksi veljelleen, mihin kaverukset suuntaavat. Veli taas oli kertonut vanhemmille. Siinä vaiheessa, kun tytöt olivat jo hyppäämässä paluumatkalle, tieto siitä oli saavuttanut kotiväet.
"Numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä" – 15-vuotiaana kotoa karanneen Iidan äiti tietää, millaista on pelätä pahinta | Yle Uutiset | yle.fi
Se oli viimeinen päivä ennen kesälomaa. Tai toiseksi viimeinen. Vai oliko se hiihtoloma? Jokin loma kuitenkin. – Oltiin edellisenä päivänä kaverin kanssa puhuttu, että lähdettäisiin johonkin. Sitten mentiin asemalle ja katsottiin, mihin lähtee junia. Jaa tuonne. Niin yksinkertaista se oli, kun 15-vuotias Iida ja hänen kaverinsa ottivat hatkat. Suomessa ilmoitetaan kadonneeksi vuosittain 1 000–1 200 ihmistä. Alaikäisiä heistä oli viime vuonna 300. Oli Iida häipynyt aiemminkin, mutta vain skootterillaan naapurikaupunkiin tai lähikuntiin. Nyt juna vei kauemmas. Perillä tytöt kysyivät, missä on ABC. Sinne pääsi bussilla, mutta aika monta ehti mennä ohi ennen kuin tytöt tajusivat, että pitää heilauttaa kättä saadakseen ne pysähtymään. Yöpaikkakin löytyi. Pelikoneella notkui nuori mies viinapullo takataskussa kavereineen. Heidän kanssaan tytöt viettivät aikaa, ja yöksi mentiin heistä jonkun luo. Järjestely ei pelottanut sen enempää kuin mikään muukaan reissussa. – Ei mitään itsesuojeluvaistoa.
Poliisi oli saattamassa parivaljakkoa junaan ja välietapeilla toiset poliisit katsoivat, etteivät tytöt hyppää puolimatkassa uudelle reissulle. Johanna sanoo, että jos ei heillä olisi ollut tietoa Iidan kavereista, hän olisi ollut ihan pihalla siitä, mistä edes alkaa kysellä. Toisaalta kavereillakin oli tieto Iidan äidistä: valtaosan kännykässä numero oli tallennettuna, jotta puheluihin osattiin olla vastaamatta. – Voi että se oli noloa: sun äiti soittaa... muistelee Iida. Tuosta matkasta selvittiin. Niin kuin Iidan koko nuoruudesta. Se on sekä äidin että tyttären mielestä pienoinen ihme. Iidan nuoruus oli tytön omien sanojen mukaan railakas ja pitkä. Ongelmat alkoivat yläkoulussa, vaikka lintsattua tuli jo alakoulussa. Seiskalla kaveriporukka koostui vielä pitkälti vanhoista kavereista. Kasilla tuli uusia, sillä vanhat olivat kiinnostuneita eri asioista kuin Iida. – Niitä kiinnosti koulu. Minua ei oikein mikään. Kunhan oli kivaa. Jalkapalloharrastuskin jäi. Oli paljon aikaa. Vielä enemmän oli, kun lyhensi koulupäiviä: Iida lähti usein koulusta kaupungille eikä tullut takaisin.
Lämpimästi tervetuloa voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon tästä. Kuva: Unsplash Aral Tasher
No odotellaan, mitä tuleman pitää ja tehdään lisää vikailmoituksia.
– Tehtiin kaikkea "fiksua". Se tarkoitti notkumista tavaratalon tuulikaapissa ja esimerkiksi näpistelyä. Uusia vaatteita oli kumman paljon, mutta äidille selitettiin, että toppi oli lainassa kaverilta ja seuraava toppi toiselta kaverilta. Varashälyttimien repimisen jättämät reiätkään eivät saaneet äidin lamppua syttymään. Moni asia noista ajoista on valjennut vasta myöhemmin. – En vain hoksannut. Uskoin mitä Iida sanoi. Siinä vaiheessa oli ehtinyt jo tapahtua vaikka ja mitä. Näpistely loppui, kun tyttö jäi kiinni. Kotoa löytyneet tavarat käytiin palauttamassa kauppoihin. Arkistokuva. Yle Koulusta poissaoloja kertyi, mutta niistä ei pidetty suurempaa meteliä. Iidalle joku opettaja joskus puhui tunnin jälkeen, ja tietyn tuntimäärän poissaolot piti kuitata tiistaisin jälki-istunnolla. Kotiin asiasta ei soitettu kertaakaan. Niitä kiinnosti koulu. Iida kulki kavereiden kanssa ja aikanaan skootterin avulla pidempiäkin matkoja. Tärkeintä oli hauskanpito. Se tarkoitti ryyppäämistä. Johannan mielestä kotona oli järkevät säännöt.
R akkaudellista on se, mikä sinulle on rakkaudellista. Se, mitä tulee impulsseina sisäisyyteesi sisään tulee jollakin tavalla myös ulos. Jos sisään tulee jatkuvasti kaikkea, mikä ei inspaa vaan sekoittaa, vaikuttaa se tavalla tai toisella siihen mitä teet ja itsestäsi kelaat. Uskallatko luottaa sisäiseen ääneesi ja tunteeseesi niin paljon, että valitset diskriminoida, mitä otat sisään? Sinä asetat rajat ja valitset itse, mihin huomiosi keskität. Valinnoillasi ravitset laadukkaasti tai vähemmän laadukkaasti omia energioitasi – ja sen myötä myös sitä, millaista maailmaa (ja elämää itsellesi) luot. Eikä tässä some- tai älytysasiassa tarvitse olla puristinen, mustavalkoinen tai ylianalyyttinen, mutta saa olla tietoinen; saa kuulostella, kyseenalaistaa ja valita toisin. Mitä enemmän luotat itseesi ja toimit sen mukaan, sitä enemmän itsellesi oikein tulet syvästi näkyväksi. Eli koet myös selkeyttä ja levollisuutta. Se on kestävän kehityksen voimautumista ja tuntuu syvästi sydämessä asti. Todistaapa sitä sata (tuhatta) seuraajaa, mielitiettysi tai taivaan tuikkivat tähdet.
- Numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä de
- Numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä crossword
- Numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä login
- Numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä times
- Numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä 2017
- Numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä news
Ammattilaiset taas pitivät perhekotia Iidalle liian löysänä laitoksena. Hän ottikin halutessaan hatkat sieltäkin kavereiden kanssa. Puolen vuoden jälkeen Iida otettiin pois perhekodista. Vanhemmille sanottiin, että se tapahtuu omalla vastuulla. Koulusta tyttö sai lähtöpassit, mutta pääsi saman alan oppilaitokseen runsaan sadan kilometrin päähän ja aloitti alusta. Noihin aikoihin sattui myös kihlaus ja muutto lopullisesti pois kotoa. Pitkään raha meni baariin. Äiti maksoi joitain laskuja, mutta moni meni ulosottoon. Ruokaakin tuli ostettua, sillä muuten sitä ei Iidalla kotona kovin usein ollut. Johanna sanoo miettineensä joskus, onko mahdollistanut Iidan käyttäytymisen omalla toiminnallaan. Jonkinlaisena huolehtimisen rajana hän piti täysi-ikäisyyttä, mutta sanoo, ettei sidettä koskaan voi katkaista. – Kun on saanut pitää lapsensa, kai sitä tekee mitä tahansa, sanoo Johanna. Lasten puolesta ei voi valita Kaikki eivät ole saaneet: Iidankin kavereista osa on kuollut, joistakin on tullut huumeidenkäyttäjiä.